Kallosaurusten isku

Levyjen mainoskampanjoista ja radiosoitosta kerrotaan mediassa usein omakohtaisten kokemusten pohjalta, ja joskus toimittaja tuntuu paljastavan arkikuvioistaan enemmän kuin hän tajuaakaan. Esimerkiksi kuvailee jonkin biisin soivan yhtenään radioissa, vaikka se on vain yhden aseman soittolistalla.

Minä käytän päivittäin Helsingin metroa, jonka seinillä on niin harvoin levymainoksia, että ne jäävät mieleen. Kun Placebon Meds yllätti toissavuonna albumilistan kolmossijalla, ihmetystä lisäsi se, että levyn metromainokset tuntuivat täysin väärään ympäristöön eksyneiltä. Nyt oranssien putkiloiden sisuksia koristavat Avantasian The Scarecrow -albumin julisteet, ja levy sivusi Avantasian (eli Tobias Sammetin) parasta sijaa debytoituaan 26:ntena. Edguyn jäsenenä Sammet ylsi neljä porrasta ylemmäs.

Ehdin eräällä reissulla jo arvella, että Scarecrow-julisteessa riittää ikävystyneille lapsille paljon katseltavaa. Tänään seuranani oli kohta nelivuotias pikkuneiti, joka tutkimisen jälkeen nimesi pelättifiguurin kallosaurukseksi (Nalle Puh -dvd:ltä tuttu mielikuvitushahmo) ja halusi istua paikkaan, johon se ei näkyisi. Julisteita oli kuitenkin niin monta, että ne näkyivät vaunun joka kolkkaan vähintään ikkunaheijastumina. Tyttö kesti koettelemuksen, mutta hiukan taas pohdituttaa, kuvitteleeko Bonnier Music panostaneensa ihan oikeanlaiseen näkyvyyteen.