maanantai 25. tammikuuta 2010

Kivaa luettavaa

Kansaa ovat viime aikoina hämmentäneet ristiriitaiset tiedot vuoden 2009 myydyimmästä kotimaisesta levystä. Toisaalla hehkutetaan Lauri Tähkää, toisaalla Anna Puuta. Debatti käy kummankin kotisivuilla, ja jopa Tilastokeskuksessa älähdettiin ja tivattiin tietolähteiltä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

ÄKT:n tukkumyyntiraportin kiistaton ykkönen on Lauri Tähkä. Sony Music levitti tietoa Anna Puun paremmuudesta laittaen lähdelinkin omille, Anna Puun ja ohjelmatoimisto Popgeen sivuille, mutta medialle lähteneessä tiedotteessa lähdettä ei mainita. Tuo lähde on teidän totisenne eli Listablogi, jossa ynnättiin Ylen virallisen listan laadinnassa kertyneitä lukemia. Lopputuloksissa Anna sijoittui toiseksi ja Lauri kolmanneksi.

Pohjimmiltaan vastakkain ovat siis tukkumyynti ja täysihintainen kuluttajamyynti, joissa tunnetusti voi olla merkittäviäkin eroja. Blogissani on tarkoituksellisesti puhuttu ostetuista levyistä, symbolisena erotuksena kulta- ja muihin tukkumyyntiuutisiin, joissa verbinä on aina myydä.

En silti rupea puolustamaan omaa tulostani enkä varsinkaan millään tavoin asetu Sonyn röyhkeän uutisoinnin tueksi. Albumeille nimittäin summaantui eroa vain 50 kappaletta, joka mahtuu helposti tilastollisen virhemarginaalin sisään. Vuosilaskelmieni motiivina ei ole ollut julistaa voittajia ja jakaa mitaleita, vaan täydentää, laajentaa ja tasapainottaa kultalevyuutisointia, jossa on kiistattomat puutteensa.

Sekavuudesta ollaan tosin jo pääsemässä eroon, koska en enää saa listalaatijalta sellaista tietoa, josta voisi koostaa vastaavan vuositilaston. Vai ollaanko? Eikö se suorastaan tihku vahvaa disinformaatiopotentiaalia, kun saman tahon (ÄKT) takana ovat tiedot sekä tukku- että kuluttajamyynnistä? Kun puhutaan ÄKT:n listoista, mitä tarkoitetaan?

Onneksi Lauri Tähkän kannattajat ovat suhtautuneet ”väärään tietoon” paljon lupsakammin kuin eräiden Idols-laulajien fanit Suomi24:ssä, jossa kirjoituksiani käytetään milloin minkäkinlaisena lyömäaseena. Tähkän sivuilla muun muassa nimimerkki Rusakko kirjoitti, että Listablogi on kivaa luettavaa. Kiitos!

2 kommenttia:

  1. Teeppä Timppa joskus kriittinen analyysi asiasta, jota en ymmärrä. Kaupunkiuutiset-lehti hehkutti kannessaan taannoin, että Marionin uutuuslevy "myi kultaa". No koko albumia ei näkynyt Top neljässäkympissä, kuinka tämä yhtälö on mahdollinen? Tietääkseni levyä jaettiin (?) jonkin luontaistuotteen kylkiäisenä (?) jota Marion mainosti.

    Lisäksi. Usein uutisoidaan, että joku albumi möi kultaa, vaikka kyse olisi siitä, että ne 15 000 vai onko se 10 000 nykyään levyä on toimitettu kauppojen hyllyille! Eikös ne maalaisjärjen mukaan pidä ensin saada MYYDYKSI sieltä kaupan hyllyltä? Tämä on aika harhaanjohtavaa uutisointia.

    Voi mennä viisikin vuotta, että ne kaikki kultalevyyn vaadittavat äänitteet on OSTETTU. SamiH.

    VastaaPoista
  2. Huomasin myös tuon Marion-keissin. Samalla tavoin Robbie Williams "myi" muinoin tuplaplatinaa jonkun mobiililiittymän kylkiäisenä.

    Toisaalta tukkumyynti on sitä konkreettista myyntiä levy-yhtiöiden kannalta, siitähän ne rahansa saavat. Sama mentaliteetti pätee muuallakin.

    Minun kirjani myi kustantajan silmissä 2700 kpl uutena ja 1300 kpl alessa eli painos on "loppu", mutta en tiedä yhtään, kuinka paljon noita myytyjä opuksia viruu yhä kauppojen riesana. Ainakin Asematunnelin Kirjatorilla on masentava läjä niitä.

    VastaaPoista