torstai 30. tammikuuta 2014

Trikolori salkoon


Sunnuntaisessa Grammy-gaalassa Pharrell Williams sanoi Daft Punk -robottien puolesta kiitospuhuessaan jotain sen suuntaista, että Ranska on nyt heistä ylpeä. Kuulosti kovin kornilta, mutta kieltämättä ranskalaisen popin läpilyönti USA:ssa tai muillakaan ulkomarkkinoilla on harvinaista.

Daft Punkin menestys estää huomioimasta, kuinka poikkeuksellinen jopa Alcestin nousu albumilistamme 17:nneksi oli. Nimittäin jos jätämme Daftin, Airin ja pari muuta duoa pois laskuista, ranskalaisten yhtyeiden osuus Suomen listahistoriassa jää kovin mitättömäksi. Metallibändi Gojiran toissavuotisen albumin 11. sija on kutakuinkin parasta koskaan, ainakin jos rockista puhutaan.

Tuntuu jopa siltä, että toisenmaalaisuuden vaikutelma auttaa ranskalaista pärjäämään. Moniko tiesi, että Lambada-ihme Kaoma ja saman aikakauden Bamboleo-ihme Gipsy Kings pitivät pääosin majaansa Pariisissa ja Montpellier’ssä? Maanmiehiksi ja -naisiksi paljastuvat myös 1970-luvun lopun Top 10 -nimet, latinodiskoryhmä Santa Esmeralda ja Chic-miehet tuottajikseen houkutellut Sheila & B. Devotion. Vuoden 1997 mystisen jouluykkösen Eran pomohahmo Eric Lévi on niin ikään ranskalainen, mutta siinä mainittavimmat. Sooloartisteillakaan luettelo ei paljon pitene.

3 kommenttia:

  1. Jos ranskalaisia listamenestyjiä Suomessa listataan niin onhan Patricia Kaas jo 20 vuoden ajan esiintynyt albumilistallamme, kulta- ja platinalevymyynninkin verran. Se on varsin hyvin ottaen huomioon että Kaasin kaikki levyt ovat olleet ranskankielisiä.

    VastaaPoista
  2. Muistakaamme myös David Guetta, Mireille Mathieu, Jean Michel Jarre ja Richard Clayderman. Määrällisesti noita suosittuja sooloartistejakin on silti vähän.

    VastaaPoista
  3. Varmaan moni luulee myös, että Stromae on ranskalainen.

    VastaaPoista